Dodi, pitkästä aikaa päivitystä kehiin, kun tuli herättyä närästykseen ennen aamuviittä. Koirakin päätti tulla oksentamaan makuuhuoneen oven edustalle, ilmeisesti myötätunnosta. Siivotaan, kun noustaan...
Ensin pahoinvointilääkkeistä.
Aloxi buustattuna deksametasonilla on havaittu tähän mennessä vähiten huonoksi kombinaatioksi. Eihän sekään täydellinen ole, mutta laatta on lentänyt tähän mennessä 0 kertaa ja invalidisoiva kuvotus on niin harvassa, että toimintakyky säilyy sellaisena, että voi käydä töissä normaalisti (poissaolopäiviä toisesta tiputuksesta lähtien 5 kpl, flunssiakaan ei ole ollut).
Viidennellä tiputuskerralla kokeiltiin komboa granisetron + emend, kera deksametasonin, mutta tämä kokeilu oli suomalaisittain ilmaistuna ihan paska. Kokovartalospastista yökötystä, närästystä ja sensellaista. Vaihtoehdoksi tuli sittemmin aloxi + emend + deksa, mutta ei ole huvittanut kokeilla ainakaan vielä. Ehkä seuraavalla kerralla, ehkä ei.
Jos kaikki näyttää hyvältä maaliskuun alkuviikon CT/PET-tuloksissa, saattaa hoito tulla päätökseensä huhtikuun puolivälin tienoilla, jolloin olisi 12. tiputus.
Veriarvotkin ovat riittäneet hoitoihin tähän mennessä kohtalaisen hyvin. Alimmillaan neutrofiilit käväisivät arvossa 0,7 -- viidennen hoitokerran jälkeen, jolloin olo oli muutenkin aika surkea. Nyt ollaan taas 2,5:ssä niiden osalta, leukosyyttien ollessa 6,5 ja trombotkin potkivat 310:ssä. Hemoglobiini 142, maksa-arvotkin hyvät, vaikka oloa joskus tuleekin tasoiteltua esimerkiksi tilkkasella viskiä. Ja se valitettavasti auttaa, kunhan määrät pitää kohtuullisena.
Tukka on harventunut toisen ja kolmannen tiputuksen myötä nykyiselle tasolleen, joskin se edelleen prkl kasvaa. Ja minä niin odotin, ettei sitä enää joutuisi hetkeen räpeltämään. Helppo sänki, parempi mieli. Paitsi ellei tätä ajele viikon välein, näyttää pää tornadossa olleelta Mauno Ahosen mikrofonilta, jossa on kapinen tuulisuoja...
Sisulla eteenpäin, vai miten se meni. Tähän mennessä syövän hoitaminen on mennyt kohtalaisen siivosti kohti maalia ja toivoa sopii, että homma jatkuu, kuten pitääkin.
Wednesday, February 3, 2016
Thursday, November 26, 2015
Pahoinvointi: mikä pahoinvointi?
Joka jätkälle nämä lääkkeet.
Eli: aiempi Granisetron vs. deksametasonilla tehostettu Aloxi. Vaikutusero on sama kuin vertaisi USB-pöytätuuletinta ja suihkumoottoria jälkipoltto päällä. Energiaa riittää kortisonin vuoksi hienosti ja pahoinvointisuus on ollut käytännössä olematonta. Ainakin ensimmäiset 24 h tiputuksesta.
Sairaalasta päästiin kotiin siinä ennen viittä iltapäivällä, jonka jälkeen käväisin kaupassa tekemässä ruokaostokset, tulin kotio, kokkailin koko porukalle ruoat ja sitä rataa. Syöminkien jälkeen kun olo oli ylensyönnistä ja suolan suuresta määrästä hieman päässyt palautumaan oli aika lähteä vielä pienelle kävelylenkille nuorison kanssa. Illalla alkoi väsy tulemaan klo 22 maissa, mutta eihän se uni enää sänkyyn siirtymisen jälkeen maistunut. Viiden tunnin yöunet päättyivät klo 6, aamuväsy oli olematon.
Kortisonia voin ottaa 3 vrk ajan tarpeen mukaan pikkuisen lisää; alkuannos eilen oli ennen tiputusta 12 mg ja nyt on syötävissä 1,5 mg tabletteja max. 1-3 x 3 kpl / pv. Tänään en moista ole ottanut ja virtaa riittää kivasti ilmankin. Seuraillaan tilannetta. Töissä olen käynyt normaalisti, mitä nyt eilen tuli vähän lyhempi työpäivä johtuen tiputusaikataulusta. Ehkä parin viikon päästä menen sen verran aikaisemmin töihin, ettei päivä lyhene senkään vertaa.
Raskaammassa, isoja lihaksia vaativissa ponnistuksissa on hieman näkynyt puhallutusta, mutta niin mietona, että normaali krapula on dekadiluokkaa karmeampi. Ja eihän kenelläkään nykypäivänä edes krapulaa koskaan ole, joten vertaus on lähinnä teoreettinen.
Askelmittari sanoo päivän saldoksi tähän mennessä 7086 askelta. Illan mittaan vielä muutama tuhat kun kertyisi, olisi hyvä mieli.
Eli: aiempi Granisetron vs. deksametasonilla tehostettu Aloxi. Vaikutusero on sama kuin vertaisi USB-pöytätuuletinta ja suihkumoottoria jälkipoltto päällä. Energiaa riittää kortisonin vuoksi hienosti ja pahoinvointisuus on ollut käytännössä olematonta. Ainakin ensimmäiset 24 h tiputuksesta.
Sairaalasta päästiin kotiin siinä ennen viittä iltapäivällä, jonka jälkeen käväisin kaupassa tekemässä ruokaostokset, tulin kotio, kokkailin koko porukalle ruoat ja sitä rataa. Syöminkien jälkeen kun olo oli ylensyönnistä ja suolan suuresta määrästä hieman päässyt palautumaan oli aika lähteä vielä pienelle kävelylenkille nuorison kanssa. Illalla alkoi väsy tulemaan klo 22 maissa, mutta eihän se uni enää sänkyyn siirtymisen jälkeen maistunut. Viiden tunnin yöunet päättyivät klo 6, aamuväsy oli olematon.
Kortisonia voin ottaa 3 vrk ajan tarpeen mukaan pikkuisen lisää; alkuannos eilen oli ennen tiputusta 12 mg ja nyt on syötävissä 1,5 mg tabletteja max. 1-3 x 3 kpl / pv. Tänään en moista ole ottanut ja virtaa riittää kivasti ilmankin. Seuraillaan tilannetta. Töissä olen käynyt normaalisti, mitä nyt eilen tuli vähän lyhempi työpäivä johtuen tiputusaikataulusta. Ehkä parin viikon päästä menen sen verran aikaisemmin töihin, ettei päivä lyhene senkään vertaa.
Raskaammassa, isoja lihaksia vaativissa ponnistuksissa on hieman näkynyt puhallutusta, mutta niin mietona, että normaali krapula on dekadiluokkaa karmeampi. Ja eihän kenelläkään nykypäivänä edes krapulaa koskaan ole, joten vertaus on lähinnä teoreettinen.
Askelmittari sanoo päivän saldoksi tähän mennessä 7086 askelta. Illan mittaan vielä muutama tuhat kun kertyisi, olisi hyvä mieli.
Wednesday, November 25, 2015
Toinen tiputus.
Toinen tiputus alkoi 12 mg:lla deksametasonia(kortisoni), jonka perään IV:nä pahoinvointilääkkeeksi Aloxi. Aloxin pitäisi vaikuttaa viitisen päivää ja sitä kehutaan paljon tehokkaammaksi kuin granisetronia, jota viimeksi annettiin.
Itse asiassa, tätä kirjoittaessa tiputus on käynnissä, eli joutunen päivittämään blogiin melko pian fiiliksiä tältä ja huomiselta päivältä.
Ekan tiputuksen jälkeinen aika toisen viikon osalta meni ihan mukavasti; töissä kävin normaalisti, pientä etomista oli vain lievänä, vain parina päivänä. Ei käytännön vaikutuksia, kun oikea krapula on noin kymmenen kertaa pahempi... ;)
Väkisin eteenpäin!
Itse asiassa, tätä kirjoittaessa tiputus on käynnissä, eli joutunen päivittämään blogiin melko pian fiiliksiä tältä ja huomiselta päivältä.
Ekan tiputuksen jälkeinen aika toisen viikon osalta meni ihan mukavasti; töissä kävin normaalisti, pientä etomista oli vain lievänä, vain parina päivänä. Ei käytännön vaikutuksia, kun oikea krapula on noin kymmenen kertaa pahempi... ;)
Väkisin eteenpäin!
Tuesday, November 17, 2015
2.-6. päivä tiputuksen jälkeen
Loppuviikko meni lyhyesti ihan ok.
Perjantaina ei sen kummempia ollut, mitä nyt kuormituksessa edelleen pisti puhalluttamaan ja etomaan, mutta mikäli piti kuormituksen kohtuullisena, oli olokin ok.
Koko tämän ajan on ruoka maistunut kohtalaisen hyvin, which is nice.
Viikonlopun jälkeen taas töihin. No, ihme kyllä, kuvotusta ja etomista on seurannut jonkun verran, jopa vielä tiistainakin. Jonkun verran mahakin tuottanut haasteita, mutta ei varsinaisesti ole ollut sekaisin. Sanotaan nyt vaikka niin, että ihmisestä on poistunut riittävästi kiintoainesta, että olo on kevyt.
Ja täysillä eteenpäin.
Perjantaina ei sen kummempia ollut, mitä nyt kuormituksessa edelleen pisti puhalluttamaan ja etomaan, mutta mikäli piti kuormituksen kohtuullisena, oli olokin ok.
Koko tämän ajan on ruoka maistunut kohtalaisen hyvin, which is nice.
Viikonlopun jälkeen taas töihin. No, ihme kyllä, kuvotusta ja etomista on seurannut jonkun verran, jopa vielä tiistainakin. Jonkun verran mahakin tuottanut haasteita, mutta ei varsinaisesti ole ollut sekaisin. Sanotaan nyt vaikka niin, että ihmisestä on poistunut riittävästi kiintoainesta, että olo on kevyt.
Ja täysillä eteenpäin.
Thursday, November 12, 2015
Ensimmäisen tiputuksen jälkeinen päivä
Niin, tämähän olisi voinut olla kuulemma pahakin päivä, mutta onneksi ei ollut.
Aamulla meinasi olla vähän etovaa menoa ennen aamukasia, mutta se meni ohi pari tuntia myöhemmin.
Tämän päivän aikana on ollut voimassa seuraavat asiat:
- Jos olet pystyssä ja liikut, tee mitä teet ja palaa vaakatasoon vartin sisällä, muuten etoo.
- Voit syödä. Se lähinnä auttaa.
- Älä piere. Haiset sairaalalle, sytostaateille, teipille ja tietty muutenkin melko pahalle. Niitä harvoja tilanteita, joissa oma pieru saattaa oikeasti yököttää.
- Alkoholi saattaa tässä vaiheessa olla vielä ok. Eukon kanssa puoliksi juotu Insinööriolut (Ruoveden panimo) ainakin pelitti ihan jees.
- Ei kannata suunnitella tekevänsä mitään isoja lihaksia vaativia liikkuja, kuten kultaisennoutajan ulkoremmiin kiinnityksiä. Viidessä minuutissa muutama iso liike ja yööök. Mutta vain hetkellinen olo, ei varsinainen tapahtuma. Vielä nyt illallakin...
Jos tulee tästä paskempia päiviä, niin höh. Jos ei, niin hyvä. Sitten pärjätään isolla Peellä! :)
Aamulla meinasi olla vähän etovaa menoa ennen aamukasia, mutta se meni ohi pari tuntia myöhemmin.
Tämän päivän aikana on ollut voimassa seuraavat asiat:
- Jos olet pystyssä ja liikut, tee mitä teet ja palaa vaakatasoon vartin sisällä, muuten etoo.
- Voit syödä. Se lähinnä auttaa.
- Älä piere. Haiset sairaalalle, sytostaateille, teipille ja tietty muutenkin melko pahalle. Niitä harvoja tilanteita, joissa oma pieru saattaa oikeasti yököttää.
- Alkoholi saattaa tässä vaiheessa olla vielä ok. Eukon kanssa puoliksi juotu Insinööriolut (Ruoveden panimo) ainakin pelitti ihan jees.
- Ei kannata suunnitella tekevänsä mitään isoja lihaksia vaativia liikkuja, kuten kultaisennoutajan ulkoremmiin kiinnityksiä. Viidessä minuutissa muutama iso liike ja yööök. Mutta vain hetkellinen olo, ei varsinainen tapahtuma. Vielä nyt illallakin...
Jos tulee tästä paskempia päiviä, niin höh. Jos ei, niin hyvä. Sitten pärjätään isolla Peellä! :)
Wednesday, November 11, 2015
Ensimmäinen tiputus
Livahti torstain puolelle tämä päivitys, mutta menkööt.
Aamu alkoi osastolla 44A EKG:llä, jonka jälkeen ehdin käväistä lääkärin juttusilla. Käytiin läpi PET-tulokset, jonka myötä STAGE nousi 2B:stä luokkaan 3B, kun ylävatsan pari alle 20-millistä palleroa osoitti aktiivisuutta. Ei kuulemma käytännössä vaikuta ennusteeseen tai hoitoon, joten kiva homma. Luuydinnäytteistäkään ei löytynyt mitään ylimääräistä.
Granisetron-nimistä pahoinvointilääkettä (myyntinimi alun perin Kytril) sain klo 11 jälkeen, puolen päivän pintaan aloitettiin tiputus.
Järjestys oli doksorubisiini (= adriamysiini), bleomysiini, vinblastiini ja dakarbatsiini, eli ABVD. Yllättäen, siis..
Enimmäkseen olo oli ok tiputuksen ajan, viimeisen aineen tiputtelun myötä meinasi etoa hieman, mutta se jäi kohtuulliseksi.
Apteekin ja Maikkulan Nesteen Koti-Pizzan kautta kotiin, jolloin sai syötyä Mexicana-Kotzonen puolikkaasta puolet.
Olo paheni, etominen voimistui, joten sänkyyn, mars. Tilanne rauhoittui onneksi niin paljon, että puoli kuudesta noin kahdeksaan sai jopa nukuttua. Olo parani samalla merkittävästi.
Söin lisää, puolikkaasta loput ja takaisin sänkyyn. Limsaakin meni.
Aamuneljästä eteenpäin hereillä, olo kutakuinkin bueno, mutta puoli kahdeksalta taas meinasi etoa --> tämän päivän pahoinvointilääke naamaan ja sohvalle makaamaan.
Elämä voittaa, perkele!
Aamu alkoi osastolla 44A EKG:llä, jonka jälkeen ehdin käväistä lääkärin juttusilla. Käytiin läpi PET-tulokset, jonka myötä STAGE nousi 2B:stä luokkaan 3B, kun ylävatsan pari alle 20-millistä palleroa osoitti aktiivisuutta. Ei kuulemma käytännössä vaikuta ennusteeseen tai hoitoon, joten kiva homma. Luuydinnäytteistäkään ei löytynyt mitään ylimääräistä.
Granisetron-nimistä pahoinvointilääkettä (myyntinimi alun perin Kytril) sain klo 11 jälkeen, puolen päivän pintaan aloitettiin tiputus.
Järjestys oli doksorubisiini (= adriamysiini), bleomysiini, vinblastiini ja dakarbatsiini, eli ABVD. Yllättäen, siis..
Enimmäkseen olo oli ok tiputuksen ajan, viimeisen aineen tiputtelun myötä meinasi etoa hieman, mutta se jäi kohtuulliseksi.
Apteekin ja Maikkulan Nesteen Koti-Pizzan kautta kotiin, jolloin sai syötyä Mexicana-Kotzonen puolikkaasta puolet.
Olo paheni, etominen voimistui, joten sänkyyn, mars. Tilanne rauhoittui onneksi niin paljon, että puoli kuudesta noin kahdeksaan sai jopa nukuttua. Olo parani samalla merkittävästi.
Söin lisää, puolikkaasta loput ja takaisin sänkyyn. Limsaakin meni.
Aamuneljästä eteenpäin hereillä, olo kutakuinkin bueno, mutta puoli kahdeksalta taas meinasi etoa --> tämän päivän pahoinvointilääke naamaan ja sohvalle makaamaan.
Elämä voittaa, perkele!
Monday, November 9, 2015
Penteleen Hodari! Mur!
Tästä se alkaa, matka kohti paranemista. Muut vaihtoehdot hylätään. Vastapuolella siis sidekudoskyhmyinen Hodgkinin lymfooma, kansankielellä imusolmukesyöpä. Blogin tarkoitus on hieman valaista yhden syöpätapauksen hoitoa diagnosoinnista hoidon lopetukseen saakka ja jälkiseurannan vaiheista, kun sen aika koittaa.
Perustiedot:
Mies, vuosimalli 1983 (32 v diagnoosin aikaan), perusterve, 177 cm / 76 kg
Yleisoireet: selvästi turvonnut imusolmuke oikeassa soliskuopassa, painon putoaminen n. 9 kg puolen vuoden aikana, ruokahalun heikentyminen, ajoittaista yöhikoilua, väsymystä/uupumusta
Diagnosointi:
8/'15: flunssa, sittemmin keuhkokuume
9/'15: imusolmuketulehdus, jolloin ohutneulanäyte --> ei selkeitä taudin merkkejä, mutta riittämätön rajaamaan lymfoomaa pois
10/'15: koepala, tuloksena Hodgkinin lymfooma
10/'15: levinneisyystutkimuksena ensin luuydinnäyte ja CT-kuvaus, joista jälkimmäisen perusteella kaulan alueen lisäksi löydöksenä lähinnä välikarsinan odotettu (tyypillinen) n. 3,6 cm imusolmuke --> levinneisyysasteeksi (STAGE) määritetään 2B, ainakin alustavasti
Riskipisteet: 1/8, eli erinomainen lähtötilanne ja ennuste
11/'15: PET-CT (tänään), tulokset ja hoidon aloitus ke 11.11.2015
Ensireaktio, kun sai diagnoosin oli lähinnä vitutus ja toisaalta helpotus, kun sai järkevän syyn väsymykselle. Ja parempi puolikas oli myös helpottunut, kun allekirjoittaneen väsymys ei johtunut hänen tekemisistään.
Hoidon aikana on tarkoitus jatkaa töissäkäyntiä mahdollisimman normaalisti, toki jaksamisen mukaan, mutta jo oman mielenterveyden kannalta näkisin sen tärkeänä. Loppuviikon aikana selvinnee ainakin arvio siitä, miten tämä tulee realisoitumaan.
Hoitosuunnitelma: aluksi 6 ABVD-sykliä (eli 12 tiputuskertaa, kahden viikon välein, yht. n. 6 kk), mahdollinen parin kuukauden jatko, mikäli palleroilla on vielä aktiivisuutta tai liikaa kokoa ja perään mahdollisesti sädehoitoa.
Raportoin lisää keskiviikkona, kunhan saadaan hommaa taas tipuaskeleen verran eteenpäin.
Perustiedot:
Mies, vuosimalli 1983 (32 v diagnoosin aikaan), perusterve, 177 cm / 76 kg
Yleisoireet: selvästi turvonnut imusolmuke oikeassa soliskuopassa, painon putoaminen n. 9 kg puolen vuoden aikana, ruokahalun heikentyminen, ajoittaista yöhikoilua, väsymystä/uupumusta
Diagnosointi:
8/'15: flunssa, sittemmin keuhkokuume
9/'15: imusolmuketulehdus, jolloin ohutneulanäyte --> ei selkeitä taudin merkkejä, mutta riittämätön rajaamaan lymfoomaa pois
10/'15: koepala, tuloksena Hodgkinin lymfooma
10/'15: levinneisyystutkimuksena ensin luuydinnäyte ja CT-kuvaus, joista jälkimmäisen perusteella kaulan alueen lisäksi löydöksenä lähinnä välikarsinan odotettu (tyypillinen) n. 3,6 cm imusolmuke --> levinneisyysasteeksi (STAGE) määritetään 2B, ainakin alustavasti
Riskipisteet: 1/8, eli erinomainen lähtötilanne ja ennuste
11/'15: PET-CT (tänään), tulokset ja hoidon aloitus ke 11.11.2015
Ensireaktio, kun sai diagnoosin oli lähinnä vitutus ja toisaalta helpotus, kun sai järkevän syyn väsymykselle. Ja parempi puolikas oli myös helpottunut, kun allekirjoittaneen väsymys ei johtunut hänen tekemisistään.
Hoidon aikana on tarkoitus jatkaa töissäkäyntiä mahdollisimman normaalisti, toki jaksamisen mukaan, mutta jo oman mielenterveyden kannalta näkisin sen tärkeänä. Loppuviikon aikana selvinnee ainakin arvio siitä, miten tämä tulee realisoitumaan.
Hoitosuunnitelma: aluksi 6 ABVD-sykliä (eli 12 tiputuskertaa, kahden viikon välein, yht. n. 6 kk), mahdollinen parin kuukauden jatko, mikäli palleroilla on vielä aktiivisuutta tai liikaa kokoa ja perään mahdollisesti sädehoitoa.
Raportoin lisää keskiviikkona, kunhan saadaan hommaa taas tipuaskeleen verran eteenpäin.
Subscribe to:
Posts (Atom)